Tämä nainen keksi Nälkäpäivän

Eveliina Lauhio / Iltalehti 6.9.2010

"30 vuotta sitten Mailis Korhonen keksi ystävänsä kanssa hullulta kuulostaneen idean.

TOIVOA ON Jaksan uskoa, että aina löytyy ihmisiä, joilla on auttamisen halua, Mailis Korhonen sanoo.

 

Operaatio Nälkäpäivä -keräyksen perustaneen Mailis Korhosen, 87, mielestä auttamiseen tarvitaan vain suuri sydän.

30 vuotta sitten Mailis Korhonen keksi ystävänsä Erkki Korkaman kanssa hullulta kuulostaneen idean. He kutsuivat kaikki pälkäneläiset rahankeruutalkoisiin marraskuussa Siskon päivänä.

"Mainittuna päivänä toivomme pälkäneläisten tulevan toimeen mahdollisimman vähällä. Usealle paastopäivä on paikallaan", ohjeistaa Korhonen vuonna 1980 laatimassaan tiedotteessa.

Suomen Punaisen Ristin aktiivisten vapaaehtoisten lanseeraamasta ideasta on kulunut 30 vuotta. Nälkäpäivän ajatus on kuitenkin säilynyt muuttumattomana: omista herkuista nipistetään murunen, jotta apua saataisiin sitä eniten tarvitseville.

- Olin heti sitä mieltä, että Nälkäpäivästä tulee tuottava keräys. Oikein paloin intoa, muistelee Korhonen.

Aktiivisena SPR:n vapaaehtoisena toiminut Korhonen kertoo, että ajatus maanlaajuisesta suurkeräyksestä tuli esiin jo 70-luvun lopussa. Muutamaa vuotta myöhemmin hän pani hihat heilumaan Tampereen SPR:ssä ja alun perin "Siskon päivä" nimellä kulkenut Nälkäpäiväkeräys sai alkunsa.

- Kohtasimme aluksi epäluuloja. Isommat SPR:n yksiköt, esimerkiksi Tampere, eivät uskaltaneet lähteä mukaan keräykseen, koska riski epäonnistumiseen oli liian suuri.

- Ennen keräyspäivää tiedotimme aikeistamme paikallislehdissä, haastoimme lähiseudun yritykset mukaan ja kävimme puhumassa asiasta kouluissa.

Sana kulki, ja Suomen ensimmäinen Nälkäpäivä-keräys ylitti kaikkien odotukset. 5 000 asukkaan Pälkäneeltä kerättiin yhdessä päivässä yhteensä 12 000 markkaa.

Sota-aika avasi Korhosen silmät auttamiselle. Hän lähti 17-vuotiaana lotaksi Pohjanmaalle tehtävänään pitää silmällä sotavankeja metsätöissä.

- Miehet olivat hyvin miellyttäviä. Yksi heistä poimi joka päivä kedolta kukkasen talon lapselle, joka oli loukannut jalkansa.

- Koin ristiriitaisena sen, että ystävällisiä miehiä oli pidettävä vihollisina.

Sodan päättymisestä Korhonen muistaa kaupungin läpi ajaneet ruumissaattueet ja koululuokan, josta puuttui iso osa pojista.

Kauheiden kokemusta jälkeen Korhonen halusi tehdä jotain, missä voi toimia ihmisten hyväksi.

Hän valmistui farmaseutiksi vuonna 1948. Samana vuonna hän tapasi tulevan aviomiehensä, Esko Korhosen. Pariskunta ehti olla naimisissa lähes 60 vuotta ennen kuin Esko menehtyi vuosi sitten.

- Perhe ja ystävät ovat olleet minulle aina elämän tärkeimpiä asioita, Korhonen sanoo.

Nälkäpäivä-keräyksen lisäksi Korhonen on ollut mukana SPR:n veripalvelun toiminnassa, hyväntekeväisyyskonserteissa ja vetämässä vanhusten retkiä.

Pälkäneelle Korhonen oli järjestämässä tietullitempausta, jossa autoilijoilta kerättiin vapaaehtoista "maantieveroa".

- Kysyimme poliisilta luvan tapahtumallemme, mutta liikenteen ruuhkautumisen vuoksi keräys tienposkessa jäi viimeiseksi.

Korhosen mielestä auttamiseen tarvitsee ennen kaikkea hyvää tahtoa.

- Auttamista on myös arkiaskareissa avustaminen, huolien kuunteleminen ja hymyillen tervehtiminen, mutta pelkät puheet eivät riitä - teot ratkaisevat.

Toisten auttamisesta tuli Korhoselle perheen ja työn ohessa elämäntehtävä.

- Mielelläni olen kaiken tehnyt ja aion olla hyvän tekemisessä mukana myös jatkossa niin kauan, kuin ikinä jaksan."

Iltalehdellä on muitakin juttuja liittyen nälkäpäivään: www.iltalehti.fi/nalkapaiva